sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Maailmanloppu ja 10 muuta ongelmaa..

Meille luvattiin tuomiopäivä!
Ragnarök!
MAAILMANLOPPU!

Noh, eipä näkynyt... Eikä ollut ensimmäinen kerta!
Reilu 11-vuotta sitten olimme aikalailla samassa tilanteessa, jos oikein muistan...

On hyvin mielenkiintoista kuinka yksi ihminen voi saada niin suurta kiihkoa aikaan kun apuna on nykymaailman ihmeellinen internet ja sensaatiojournalismin suuri sananvalta.
 Yksi sanoo, toinen kertoo eteenpäin ja kohta kaikki ovat aivan sekaisin. 


Tuleepa tästä mieleen eräs "historiallinen" henkilö, tapahtuma, liike ja sen seuraukset.... 





Harold Egbert Camping (s. 19.7.1921)
Uskoisitko sinä tätä miestä? 


Noh, sitten itse asiaan... 
Harold tässä on lupaillut meille tuomionpäivää jo aikaisemminkin. Hänen "tarkka" ennustuksensahan piti olla täysin paikkansapitävä, perustuihan se maailman luotettavimpaan lähteeseen, wiki.. siis Raamattuun! 
Haroldin maine kokeneena raamatun tulkitsijana, maailmanloppujen ennustajana sekä yleisenä hörhönä yhdistettynä mittavaan kamppanjointiin rapakon takana varmisti että monet fundementalistit tutisivat suorissahousuissaan risti hikiseen kämmeneen puristettuna. 
Mutta mitäs sitten kun ei jyrissytkään?


Voi Harold parkaa... Meneekö nyt kaikki uskottavuus tästä hommasta? Meneekö? 

(Mitä te luulette, mitä olette mieltä koko touhusta? Saa kommentoida!)


No tuskin menee, eiköhän sieltä jotain hyvää veruketta kohta ala tulemaan. Yksi hyvä sattumahan tosiaan nyt Haroldia jo suosi, kun Islannin saari päätti alkaa taas rakoilemaan urakalla. 
"Maailmanloppu alkaa järistyksillä ja jatkuu 5 kuukauden ajan jonka jälkeen maapallo tuhoutuu
- tai jotain. Ei paha, oikeana päivän ja lähes oikeaan aikaan Vatnajökull vapautti Grimsvötnin raivon ja ihmiskunta on jälleen tuta planeettamme raivon. 


Sopiva sattuma vai jotain muuta? Kaunista se on jokatapauksessa...

Kunpa vaan laantuisi ajoissa, ettei mene kesän matkasuunitelmat uusiksi... 
Ja toivottavasti ei Islanti tee Atlantiksia ja katoa meren syövereihin, ainakaan ihan vielä.
 Täytyy päästä uudestaan vielä ihastelemaan tuota uskomatonta maata...


TAKASIN ASIAAN!



Haroldin ennustus ei nyt ihan mennyt nappiin, mutta katsellaan seuraavat kuukaudet, joskos suurkatastrofit alkaisivat seurata toisiaan. Sitten saa jo kenties jännittää? Mutta jos näin ei käy niin seuraava maailmanloppuhan on tulossa jo ensivuonna, joten ei meillä hätää ole!
(Joku voisi tehdä esitelmän aiheesta. Montakohan maailmanloppua meillä olisi jo pitänyt olla, sanotaanko vaikka 20 edellisen vuoden aikana..? )


Noh, jos nämä satunnaisten messiaiden ja radiopersoonien ennustukset eivät ala meitä karsimaan niin kyllä tässä ihmiskunta tekee töitä asian eteen jo melkolailla omastatakaa. 
Joten olisiko tällainen apokalyptinen ajankohtaisuus nyt myös oikea hetki meidän kaikkien alkaa taas pohtimaan elämän perusarvoja ja tämän maailman tilaa,sekä tekemään asialle jotain, vai tarvitaanko sitä varten onnistunut ennustus? 


Pitäkäähän kaasunaamarit latingissa, 
kellarit muonitettuina sekä joditapletit käsillä, 
eihän sitä koskaan nimittäin tiedä....!



maanantai 2. toukokuuta 2011

Kevään merkit

Ulkona pimenee. 
Tuulee puuskittain, voimistuen. 
Lumi on sulanut lähes kokonaan.
Jokunen kinoksen jämä, siellä, täällä.

Minulla on ollut kurkku kipeänä jo kolmatta viikkoa. 
Streptokokki C. Pari plussaa perään.
Ei reseptinvaraisia hoitotoimenpiteitä.
Ääni poissa, yskä ja raadeltu tunne nielussa. 

Perjantaina pitäisi nousta lavalle Sanoja julistamaan.
Soittamaan särösointuja ja kauniita melodioita. 
Tämä ja edellämainittu muodostavat konfliktin.
Ahdistaa lievästi.

Hyvin se menee...
Luultavasti ei. 

Osama bin Laden on kuollut.
Maailma hurraa, toiset elävät ydintuhon pelon alla. 
Kostotoimenpiteet ovat varmasti valuttava viattomien verta maahan. 
Ketä sitten syytetään?

PerSut menestyivät vaaleissa. 
Kaamea kohu. 
En äänestänyt.
En usko demokratian toimivuuteen maassamme.

"Sitten ei ole varaa valittaa", sanovat.
Ei niin, muutan muualle jos ei passaa. 

Kuriiri kantoi postipaketin Saksasta.
Suosikki artistini uusin tuotos. 
Suuresti mielyttävää ja tuo hyvän mielen. 
Tämän kanssa kuluu monenmonta tuntia.


Tapahtumarikas kevät siis.
Pitänee koittaa ryhdistäytyä blogin kanssa ja kirjoittaa jotain vakavaa. 

Sillävälin, 


Harmaata kevättä kaikille!

~ 

torstai 7. huhtikuuta 2011

Historian havinaa

"And thus, another of the world's dreamers died, taking his dreams with him. 
Just as John Lennon wanted world peace,
 Gerald Bull simply wanted a gun big enough to fire shit into space."

Päivän lainaus. Oikeaa asiaa taas lähipäivinä.


sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Kosmoksen alla

Olin tänä viikonloppuna poissa sivistyksen parista.
Olin metsässä.
Siellä on tapana oivaltaa asioita...

Eilen yöllä, kun tulin saunasta pitkän ja raskaan päivän jälkeen, pysähdyin katselemaan tähtiä.
Ne näyttivät erilaisilta.
Samat tähdet ne todellisuudessa olivat, mutta olin vain unohtanut miltä oikea tähtitaivas näyttää. 
Se oli erittäin vaikuttava hetki.

Ilman kaupungin tuomaa valosaastetta tähtitaivas näkyi paljon syvempänä ja kirkkaampana. Mustia kohtia ei paljon näkynyt, vaan kaiken peitti tähtien matto. Yleensä taivaalla näkyvät vain kirkkaimat tähdet, mutta pimeydessä avaruus todellakin tuntui jatkuvan loputtomiin. 

Myös täysin pilvetön tähtitaivas kaartui komeasti synkän metsämaiseman ylle.
Näky jota ei aina huomaakkaan. 
Kuuta en huomannut, missä lie oli. 


Tapaukseen liittymätön kuva viime talvelta.



Tämä loputtoman kylmyyden ja äärettömyyden kohtaamine sai tajuamaan kuinka helvetin pieniä me ihmiset oikeasti olemme. Tunne oli samalla tukahduttava ja hieno. Mieltä lämmittävä jopa.
Tähtiä katsellessani unohdin että olin ulkona pakkasessa vähissä vaatteissa ja että hiukseni alkoivat jäätyä puikoiksi pitkin selkääni. Ajatukset virtasivat päässä ja olo läheni transsimaista rauhaa.

Taivasta ihastellessani tein myös toisen havainnon. Ihmisen jälki. 
Kun tähtiä katseli tarpeeksi kauan, alkoi liikkuvia valopisteitä näkyä yhä useammin. Osa kirkkaampia, osa lähes olemattomia. Ne kiisivät taivaankannen halki eri suuntiin ja risteilivät siellä täällä, toisinaan näyttäen kuin olisivat törmäämässä toisiinsa. Näin ei kuitenkaan käynyt. 

Mitä lie satelliitteja, tekokuita. 

Hieman sama efekti, kuin kesällä katsoessasi maahan tai muurahaispesään. Ensin kuva on melko tyhjä, muutama eliö siellä täällä. Pian kuitenkin silmä tottuu ja liikettä on kaikkialla. Vinhaa. 

Tämä taas pisti miettimään ihmisiä jotka ovat aikoinaan katsoneet tuota kylmää ja kuolettavaa syöveriä yläpuolellamme ja päättäneet että tuonne me muuten mennään. Ja sinnehän on menty. Miltähän lie tuntuisi... kaitpa sitä lähtisi käymään katsomassa jos olisi mahdollisuus.


Vaikka elämme hektisen modernin yhteiskunnan vilskeessä, irroittautukaapa joskus arjen kiireistä ja nostakaa katseenne taivaalle. Kuka tietää mitä sieltä löydätte.

Ehkä itsenne.








tiistai 22. maaliskuuta 2011

No Jeesuksesta tietty!

Otetaanpa näin ensialkuun yksi suosikkipuheenaiheistani:
uskonto


Ennen kuin menen itse asiaan, kerrottakoon omat kantani. Itse en usko. Tai.. tarkemmin sanoen en usko muuhun, kuin itseeni ja ihmiseen.
En koe tarpeen luottaa ulkoisiin voimiin tai heittää elämääni jonkin kosmisen voiman varaan.
En myöskään tunne tarvitsevani apua elämän taakkojen kantamisessa tai voimia joltain Herralta taivaissa.
En myöskään aio seurata jonkun muun sanaa elämäni ohjenuorana enkä elää elämääni kenenkään muun kuin itseni vuoksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita että olisin kylmä, narsistinen tai muiden tunteista piittaamaton. Ei toki. Pohjimmiltani olen aivan mielyttävä ihminen. Uskokaa pois. Elän myöskin yhteiskunnan lakien mukaan, ajan liikkennesääntöjä noudattaen ja maksan veroni. Se helpottaa elämää, ei ainakaan joudu silmätikuksi.

En myöskään tunne olevani suvaitsematon. Minun puolestani kaikki saavat tehdä mitä haluavat, uskoa mihin haluavat ja elää elämänsä kuten haluavat, kunhan siitä ei seuraa haittaa kenellekkään muulle!


karkeasti tiivistettynä... 

Ehkä tämä suunnaton avautuminen johtuu nyt tämän päivän kulusta ja asioista joita on tapahtunut. Voisikin suoraan sanoa että olen erittäin pahalla päällä. Siksipä tämä aihe on erittäin sopiva. 

Viimeaikoijen homokeskustelut, kristillisdemokraatit ja muut ovat nimenomaan haitanneet elämääni häiritsemällä mielenrauhaani. Mutta olen ollut hiljaa. Ollut kiltisti. Nauranut ja päivitellyt sekä onnitellut ihmisiä jotka ovat eronneet kirkosta. Mutta nyt eräs asia on saanut minut melkein tuohtumaan.

"Kukaa ei enää haluu tulla kirkkoon ku siellä puhutaan totta"
Voihan.
Perkele.
Sentään.

Mieleeni ei nyt tule tarpeeksi adjektiiveja kuvailemaan tätä tunnetilaa jonka tuo video herätti. 
Itkeä vai nauraa? Lähteäkkö ulos vai lyödäkkö pää näytöstä läpi? 
Ei vain voi kestää. Olkaa hyvät ja kommentoikaa katsottuanne tuo video. 
Haluan tietää mitä tunteita tämä teissä sytyttää? 

/Edit/: Aiemmin menetettyäni otteen tähän maailmaan unohdin oman kantani asiasta. Kaiketi. Elikkäs itse en koe mitään homoja vastaan. Kuten aiemmin sanottu, kaikki tavallaan. Lähinnä tällainen julkinen kamppanjointi asialla ja tapa josta siitä puhutaan sensijaan ärsyttää sitäkin enemmän.
Kuinka typeriä ihmiset oikeasti ovat...? 


Hienosta MOT:n dokumentista 'Saatanalliset sävelet". Laatutavaraa, löytyy youtubesta kolmessa osassa.
En kyllä vois suositella miltään kannalta. 

Nyt hukkasin punaisen langan.

Taidan tarttua kirveeseen ja lähteä ulos. 










maanantai 21. maaliskuuta 2011

Abrahadabra

Internet on ollut suomessa valloillaan yleisesti reilut 18 vuotta...
Ehkä onkin siis aika perustaa tällainen kovin nykymuodin mukainen paikka, jossa avautua maailman vääryyksistä, ottaa kärkkäästi kantaa asioihin ja linkkailla taiteellisiä kuvia.


Hah!


Noh, saa nähdä mihin tämä kaikki johtaa.
Kenties tulen tämän blogin myötä kehittämään jotain uutta ja merkittävää joko itseni, jonkun muun tai koko maailman kannalta. Kenties opin asioita itsestäni, joita en edes vielä tiennyt.

Tajunnan virta kun lähtee valumaan sormenpäistä näppäimistöön ja sieltä bittiavaruuteen, kuka tietää mitä siitä seuraa? 




"I create as I speak"


Siitäpäs erittäin hyvä ohjenuora tällekkin osastolle.


~




ps. Miksi pitää olla niin paska systeemi millä blogin ulkoasun muokkaaminen tapahtuu? huoh..